Tervetuloa!

Ala-asteikäisenä olin kova kirjoittamaan pitkiä aineita, teini-ikäisenä täytin päiväkirjan toisensa jälkeen ja kirjoitin runoja, rakkausrunoja tietenkin, ihanalle poikaystävälleni. Salaisena haaveenani oli kirjoittaa kirja jonakin päivänä, ei runokirja vaan jotain syvällistä elämänpohdintaa. Nyt istun koneeni ääressä ja kirjoitan ensimmäistä blogitekstiäni, omaa blogiani, en siis vierailevasti yritykseni blogiin. Ja tätä, ystävät, tätä en kyllä nähnyt tapahtuvaksi vielä vuosikaan sitten!

Olen ollut sosiaalisessa mediassa yksityishenkilönä melko hiljaa viimeisen puoli vuotta, minulla on ollut siihen syyni. Nyt ajattelin katkaista hiljaisuuden aloittamalla blogin. Tämä ei ole hetken mielijohde vaan pyörinyt mielessä melkein koko tuon hiljaisen puolivuotisen. Olen punninnut, onko minusta kirjoittajaksi, onko minusta altistamaan itseni kritiikille, miten perheeni ja siihen liitännäiset ihmiset reagoivat, onko minulla mitään sanottavaa? Tässä nyt istun ja kirjoitan, ilmeisesti olen päätökseni tehnyt, miksi näin?

Olen monien roolien nainen. Olen puoliso ja ex-puoliso, olen äiti ja bonusäiti, olen kätilö ja olen yrittäjä. Elän arkeani kuusilapsisessa uusperheessä ja työkseni pyöritän omaa terveydenhuollon yritystä kahdessa kaupungissa. Voitte uskoa, että tässä roolien suloisessa sekamelskassa tarinoita löytyy ja jokunen saattaa ymmärtää, että niiden tarinoiden kertomiseen saattaa ajoittain olla halua ja tarvettakin…
Rakastan työtäni, vaikka se välillä onkin viedä järjen. Rakastan perhettäni, miestäni ja lapsiani, vaikka ne välillä ovatkin viedä järjen. Olen napakka sanomaan, kun sille päälle satun. Jotkut voisivat sanoa, että satun sille päälle aika useinkin. Varoituksen sana siis, vahvoja mielipiteitä todennäköisesti luvassa.

Blogini on siis tuuletuspalsta omille ajatuksilleni niin naisena, äitinä kuin yrittäjänäkin. Se on väylä ilmaista mielipiteeni minulle tärkeistä asioista ja useimmiten minulle tärkeät asiat linkittyvät noihin omiin rooleihini. Luvassa on siis uusperheen auvoa ja onnea ja niitä ei niin hehkeitä hetkiä. Luvassa on paljon kätilöyttä ja kätilöyrittäjyyttä. Luvassa on myös paljon raskauteen ja synnytykseen liittyvää, sen voin luvata. Katsotaan millaiseksi tämä kehkeytyy, asioilla on kokemukseni mukaan nimittäin tapana kulkea johonkin suuntaan, ja se suunta ei välttämättä aina ole se, mitä itse on suunnitellut tai kuvitellut.

2 kommenttia

  1. Hämmästelijä kesäkuu 27, 2019 klo 3:04 pm

    Mitä mieltä olet synnytysväkivallasta? Entä pakotatko naisen intiimiasioissa mieslääkärille jos tämä ja hänen puolisonsa eivät sitä halua koska pitäisivät sitä raiskauksena?

    • Maiju Starck kesäkuu 30, 2019 klo 12:18 pm

      Toivottavasti mielipiteeni synnytysväkivallasta kävi ilmi tekstistäni. Yhdenkään naisen ei pitäisi sitä kokea. Kuvaamasi tilanne on kieltämättä hankala, jos nainen kokee asian noin voimakkaana. Toivottavasti kaikilla on tahtotilaa järjestää naislääkäri, jos se vain on mahdollista. Ainahan tämä ei sairaalaympäristössä ole mahdollista, jos esimerkiksi päivystävänä lääkärinä on mies. Tällöin tilanne pitää arvioida mielestäni siitä näkökulmasta, kuinka kiireellisesti lääkäriä tarvitaan ja tehdä ratkaisu sen mukaisesti.

Kirjoita kommentti